Putin ja Srin matka Japaniin 28. maaliskuuta - 6. huhtikuuta 2023
HUOM! Jos kuvien ja tekstin väliset mittasuhteet tuntuvat epämukavilta selatessa, kokeile selainikkunan kaventamista, mikäli se on teknisesti mahdollista.
Pitkään odottamamme ja useasti siirtämämme matka Japaniin toteutui. Tein meille noin viikon pituisen matkaohjelman, johon sisältyi paitsi kuuluisia nähtävyyksiä ja kulttuurikokemuksia, myös kahden vanhan ystäväni tapaaminen ja heidän tutustumisensa uuteen vaimooni. Kolmas ystäväni ehti siirtyä ajasta iäisyyteen, ennen kuin pääsimme Japaniin.
Tässä nähtävä ystävämme on Michiyasu Tsunekawa, joka oli aikoinaan johtotehtävissä NTT:llä ja auttoi järjestämään minulle opiskeluajan ulkomaanharjoittelupaikkaa. Olemme pitäneet yhteyttä siitä alkaen ja olen joka käynnilläni tavannut hänet. Nyt hän on 80-vuotias, ja muistutti minua siitä, että tämä saattaa hyvinkin olla viimeinen kerta, kun meillä on vielä tilaisuus tavata.
Ystävämme tarjosi meille illallisen vähän tunnetussa mutta persoonallisessa ja vahvasti paikallisessa Nurukan-ravintolassa. Hän epäili, että illastamme ei tule suunnitellussa määrin hilpeää ja rentoa niukan alkoholinkulutuksemme johdosta. Maistoimme kuitenkin olutta sekä paikallisesti tuotettua sakea, jota ei saa mistään muualta.
Michiyasu Tsunekawa
Sensō-ji-temppeli Asakusan kaupunginosassa Tokiossa
Seuraavana aamuna kävimme aamukävelyllä Sensō-jin temppelin alueella. Aamiaisravintolat eivät olleet vielä avautuneet.
Koska oli kirsikankukkien aika, lähdimme kukkienkatselukierrokselle, joka tunnetaan japanilaisella nimellä hanami. Ensimmäinen kierroksemme tapahtui Uenon puistossa Tokiossa.
Alustat odottavat piknikille tulijoita
Kävelymatkan varrella kävimme keisarillisen palatsin ulkoalueella.
Kukkienkatselukierroksemme jatkui Chidorigafuchin puistoon, joka sijaitsee keisarillisen palatsin alueen länsisivulla.
Tämä kirsikkalaji on nimeltään maihime, "tanssiva prinsessa".
Kävelyretkemme jälkeen ajoimme junalla Shibuyaan, jossa söimme lounasta aasialaisessa ravintolassa ja kävimme katsomassa Hachikō-koiran patsasta. Tämä koira tuli kuuluisaksi odottaessaan joka päivä kuolemaansa asti kuollutta isäntäänsä palaavaksi kotiin. Lähellä asuvat alkoivat huolehtia koiran hyvinvoinnista.
Seuraavana päivänä ajoimme junalla Tokion halki ja jatkoimme matkaa kohti länttä, Kōfun ja Minobun kaupunkeihin. Minobussa jäimme odottamaan vuoristomajatalolle vievää bussia. Sri kirjoitti tutuille kortteja kirsikkapuun katveessa.
Nishiyama Onsen Keiunkan on Guinnessin ennätystenkirjaan kirjattu maailman vanhin hotellin kaltainen majoitusliike. Se on ollut 1300 vuoden ajan saman suvun hallussa ja palvellut mm. Japanin keisaria sekä muita ylimyksiä. Hotelli pumppaa vulkaanisista lähteistä ainutlaatuisen suuren määrän luontaista kylpyvettä, jolla mainitaan olevan useita terveysvaikutuksia. Majatalo on ylellinen ja sen myötä varsin kallis yöpyä. Meille kokemus oli rahan arvoinen.
Majatalon ulkokuva on kopioitu englanninkielisestä Wikipediasta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Nishiyama_Onsen_Keiunkan#/media/File:Wikipedia-Nisiyama-Onsen-705AD.jpg
Mustajuurta majatalon vieraille saapumismaistiaisiksi
Majatalossa on useita suuria maisemakylpyaltaita, vuorollaan kummallekin sukupuolelle. Me kuitenkin varasimme pienemmän, perhekäyttöön tarkoitetun kylpyaltaan.
Kylvyn jälkeen ohjelmassa oli majoitushintaan sisältyvä usean ruokalajin perinteinen ja majatalon arvolle sopivasti loistelias päivällinen.
Kala oli kyllin pehmeää syödä ruotoineen
Vuoteet sijattiin aterioidessamme.
Majatalon aulassa oli myymälä, jolla oli näyttävä jäätelövalikoima, sekä oleskelutilaa.
Aamulla oli samoin tarjolla näyttävä aamiainen, sekin yksityiseen tilaan tarjoiltu.
Majatalon henkilökunta oli erityisen kiitoksen ansainnut.
Palasimme Minobun kaupunkiin, josta jatkoimme matkaa junalla Shizuokaan ja sieltä Shinkansen-luotijunalla Kiotoon.
Hotellimme Kiotossa oli APA Hotel Kyoto Ekimae. Sen aamiaisbuffet tarjoili lisää hyvää syötävää.
Aamiaistarjoiluun kuului myös ulkomaalaisia pelottava, fermentoiduista pavuista valmistettu nattō sekä aojiru, joka ei ulkonäöstään huolimatta ole vihreää teetä, vaan lehtikaalipohjaista vihannesjuomaa, jolla silläkin on rajallinen nauttijakuntansa.
Seuraava vierailukohteemme oli Nijōn linna palatsialueineen sekä sen eteläsivulla oleva Shinsenin puutarha,
Lähellä Kioton asemaa on Higashi-Honganji, suuri temppeli.
Ruskea neste on teetä, mutta sitä varoitettiin juomasta
Kinkakuji on matkailijoiden kestosuosikki ja maailmankuulu nähtävyys.
Ryōanjin temppelillä on paitsi kuuluisa kivipuutarha, myös kaunis kasvipuutarha.
Paluu kiskobussilla ja junalla Kioton asemalle.
Tämä kellotaulu on toteutettu pankkinumeroin, joita käytetään mm. shekeissä väärennöksiä vaikeuttamaan
Kioton asemarakennus on korkea ja avara
Päivällisaika Kioton aseman maanalaisessa kujaverkostossa, yhdessä sen monista ravintoloista.
Kävelyretki vuokrakimonoissa läpi Gionin, Kioton vanhankaupungin, Kiyomizun temppelille. Käveltävää tuli kaksi ja puoli kilometriä. Paluu tapahtui taksilla.
Vierailu Fushimi-Inari Taishan porttikäytävällä.
Päivälliseksi ramen-annokset, reilun kokoiset, kuten kansalliseen tapaan kuuluu, ja jälkiruoaksi kotimaisia mansikoita. Teollisten ja yksityisten mansikoiden maku eroaa täälläkin toisistaan.
Luotijunamatka Kiotosta Tokioon. Junasta ostimme lounaslaatikon. Sivuutimme Fuji-vuoren melko läheltä.
Wakae Uchida, minut kotiinsa asuttanut "varaäitini" Yokohamasta, opiskeluaikaisen työharjoitteluni ajoilta.
Viimeinen yöpyminen Tokion Shinjukussa, hotellissa nimeltä JR Kyushu Hotel Blossom, joka ei siis nimestään huolimatta sijaitse Kyushussa.
Tähän kahvilaan pääsee vain varauksessa sovitulla aikajaksolla.
Matkustimme Narita Express -junalla Tokiosta Naritan lentokentälle, keskellä arkipäivää, ja silti olimme Tokion alueellakin vaunumme ainoat matkustajat.
